Kiinnostavia näkökulmia, ajankohtaisia avauksia ja uusia ideoita liiketoimintaan

KIKE-hanke uutisoi kansainvälisen ilmastoviisaan elintarvikemarkkinan kehityksestä ja niistä kilpailukyvyn edistämisen mahdollisuuksista, joita bio- ja kiertotalousala tarjoaa. Seuraa uutisia ja hanki evästystä vientisi kehittämiseen! Voit jakaa uutisia omissa tiedotuskanavissasi vapaasti lähteen mainiten: KIKE-hanke.

Millä suomalainen elintarviketeollisuus kilpailee maailmalla vuonna 2030?

Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvät lähtökohdat tarjota ilmastoviisaita ja kestävän kehityksen
periaatteiden mukaan tuotettuja elintarvikkeita maailmalle. Ruokaketjun tulevaisuuden
kilpailukykytekijöinä nähdään kasviproteiineihin liittyvät innovaatiot, solumaatalous ja vastuulliset
tuotantotavat. KIKE-hanke kysyi neljältä elintarvikealan asiantuntijalta näkökulmia suomalaisen ruokaketjun tulevaisuuden valttikorteista.

Luupissa kasviproteiinituotteet ja korkeampi jalostusaste

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Csaba Jansikin mukaan Suomen kilpailukykyisimmät
tuotantosuunnat kestävän kehityksen näkökulmasta voisivat tulevaisuudessa olla kasviproteiinituotteet ja
korkean jalostusasteen vientituotteet.

Haasteena tosin vielä on, että elintarvikealalta puuttuvat yhteiset kansainväliset standardit tuotteiden
vastuullisuuden ja kestävän kehityksen kriteereiden mittaamiseen sekä niistä viestimiseen kuluttajille.
– Suomen elintarvikeviennin kannalta korkeamman jalostusasteen ja kalliimman hintaluokan tuotteiden
kehittäminen olisi tärkeää. Myös kansainvälisten markkinoiden vaatimassa myyntiosaamisessa on vielä
kehitettävää, Jansik toteaa.

Uudet ratkaisut ja kierrätys pakkaamisen ajureina

Elintarviketeollisuus pyrkii vähentämään pakkausmateriaalin käyttöä ja erityisesti
monikerroskalvomateriaalista valmistettuja pakkauksia, joita ei voi kierrättää vaan ne päätyvät polttoon.
Tulevaisuudessa Suomen potentiaalia voivatkin olla uusiutuvista raaka-aineista valmistettavien pakkausten
sekä kierrätettävien ja biohajoavien materiaalien kehittäminen, jolloin raaka-aineena voidaan hyödyntää
puuperäisten materiaalien lisäksi vaikkapa maatalouden sivuvirtoja, kertoo Package Heroes -ohjelman
projektipäällikkö Kirsi Kataja VTT:stä.

– Viime aikoina pakkausten uudelleenkäyttö on nostettu sääntelyssä vahvasti esiin, sillä pelkkä kierrätys ei
ratkaise maailman roskaongelmaa vaan myös pakkausten määrää on vähennettävä, Kataja kiteyttää.

Mitä Suomen pitäisi viedä maailmalle?

– Suomalaisella elintarviketeollisuudella on jo nyt hyvät lähtökohdat tarjota kestävästi tuotettuja
elintarvikkeita maailmalle. Elintarviketuotannossa on käytössä puhdasta energiaa, puhdas maaperä ja
mittavat vesivarannot. Tuotamme jo antibioottivapaata lihaa ja olemme edelläkävijöitä monissa
kasvipohjaisissa tuotteissa, kuten kauratuotteissa, sanoo Elintarviketeollisuusliiton vastuullisuuden ja
kestävän kehityksen johtaja Satumaija Levón.

Suuriin globaaleihin kestävyyshaasteisiin, kuten ruuan riittämiseen kaikille, vaaditaan uusia innovaatioita ja
tuotantotapoja Suomessakin. Toistaiseksi vielä haasteita vastuullisesti tuotetun ruuan viennille tuo
yhteisten standardien ja määritelmien puute, joilla tuotteen vastuullisuus olisi kansainvälisillä markkinoilla
perusteltavissa.

Pontta innovaatioista – aina maku edellä

Elintarvikealan innovaatioiden ja tutkimuksen painopistealue on Suomessa kestävässä ruoantuotannossa ja
siinä, miten lihan kulutusta voidaan vähentää ja löytää tilalle vaihtoehtoisia kilpailukykyisiä tuotteita.
Kasvipohjaiset tuotteet ovat tärkeä kehityskohde, ja samoin täysin uudenlainen solumaatalous eli
soluviljelytekniikoiden hyödyntäminen ruoantuotannossa.

Myös hyönteisten käyttö erityisesti lemmikkieläinten kestävästi tuotetuissa ruuissa sekä vesitalouden
tarjoamat mahdollisuudet elintarviketuotannossa ovat globaalisti kiinnostavia kehityskohteita kestävän
kehityksen näkökulmasta.

– Parhaillaan on käynnissä esimerkiksi hanke, jonka tavoitteena on kehittää kasvipohjainen ja hinnaltaan
kilpailukykyinen proteiinituote kansainvälisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Kiinnostava innovaatio ovat
myös lihan korvaavat niin sanotut hybridituotteet, joissa yhdistetään kasviproteiinia ja solumaatalouden
mikrobeilla tuotettua rasvaa. Tällaisella yhdistelmällä tuotteiden makua ja rakennetta voidaan parantaa, ja
ne ovat helpommin skaalattavissa, kuvailee VTT:n Teollisen biotekniikan ja ruokatutkimusalueen
tutkimuspäällikkö Emilia Nordlund.

Kun tuotteiden maku ja hinta ovat kohdallaan, kuluttaja kyllä syö niitä ilolla. Varhaisia omaksujia on
kuluttajien joukossa jo nyt riittävästi. Solumaatalous on kuitenkin Suomessa ja maailmalla alkutekijöissään,
ja meiltä puuttuu alan infrastruktuuria. Jos lainsäädäntö ei hankaloita alan kehitystä ja yhteiskunta
sopeutuu täysin uudenlaiseen ruokatuotantoon, Nordlund uskoo, että jo viiden vuoden kuluessa
solumaatalouden tuotteita alkaa ilmaantua ruokalautasillemme.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka
välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja
kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä hyödynnettäväksi
vienninedistämisessä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä
ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelma.

Suomalainen tuote on nosteessa Itä-Aasiassa

Ilmastoviisaille elintarvikkeille on markkinaa Japanissa ja Etelä-Koreassa. Mutta miten näiden kaukomaiden jakelukanaviin pääsee? Huomioi paikallisen markkinointiosaajan vinkit.

Puhtaus, ympäristöystävällisyys ja tuotantoeläinten hyvinvointi ovat tärkeitä tärppejä pitää mielessä, kun hakee omaa koloaan ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille Japanissa ja Etelä-Koreassa. Samoin tärkeää on pohjolan luontoa painottava markkinointi ja riittävän pienet kuluttajapakkaukset.

Jo Suomen lipulla pääsee pitkälle

“Täällä melkeinpä fanitetaan Suomea, joten Suomen lippu tuotteeseen painettuna on tärkeä. Siitäkin huolimatta, että tuotteessa vain jokin yksittäinen suomalainen raaka-aine kuten koivusokeri xylitol. Todellisuudessa esimerkiksi monissa ravintoloissa käytetään suomalaista lihaa, mutta siitä ei kerrota”, sanoo RedWheel Ltd:n Ari Virtanen, Soulissa asuva Japanin ja Etelä-Korean markkinoiden asiantuntija.

”Meidän olisikin opittava tuomaan itseämme esiin rohkeammin, kuten esimerkiksi tanskalaiset ja norjalaiset. Osaamista ja laadukkaita tuotteita kun löytyy. Ne olisi vain osattava tarinallistaa. Ja olla vähän vähemmän vakavia.”

“Esimerkiksi animehahmot ja hellokittyt ovat täällä markkinoinnissa arkea myös aikuisten tuotteissa, joten pakkauksissa ja tuotteiden tarinoissa saa mielellään olla myös leikkisä.”

Lähtökohdat ilmastoviisaiden elintarvikkeiden markkinoille ovat siis otolliset. Mutta mitä erityistä Japaniin ja Etelä-Koreaan mielivän on huomioitava?

Luomutuotteista ja ympäristöystävällisyydestä ollaan valmiita maksamaan

Etenkin nuoremmat sukupolvet, 20–40-vuotiaat, luottavat tuontielintarvikkeisiin ja erityisesti Pohjoismaisiin elintarvikkeisiin kotimaisia enemmän. He uskovat niiden olevan puhtaampia ja ympäristöystävällisempiä. Lisäksi he uskovat, että tuotantoeläinten hyvinvointi on heidän omaan maahansa verrattuna parempaa.

Tähän suomalaisten elintarviketuottajienkin kannattaa panostaa markkinoinnissaan. Tuotteiden on kuitenkin oltava oikeasti korkealaatuisia, puhtaita ja helppokäyttöisiä. Viherpesu ei onnistu.

“Esimerkiksi Japanin Green Food 2030 -stategian taovitteena on kolminkertaistaa luomutuotanto ja kiinnittää tuontituotteiden kestävyyteen aiempaa tarkempi huomio. Torjunta-aineille, säteilylle ja erilaisille toksiineille on yhä tiukemmat raja-arvot, joita myös valvotaan. Jopa yksittäisistä vientieristä mustikkasosetta on säteilypitoisuus tutkittava etukäteen”, Virtanen sanoo.

Ympäristöystävällisyys, hiilineutraalius, ruokahävikin vähentäminen ja tehokas kierrätys ovat yhä nousevampia trendejä Aasiassa. Eräskin paikallinen elintarviketuottaja on lanseerannut normaalia ohuemman muovipullon ilman etikettiä, jotta muovin määrää saadaan vähennettyä.

“Etelä-Koreassa on monipolvinen kierrätyssysteemi, jossa jätejakeita on huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Niinpä helppo tuotteiden ja tuotepakkausten kierrätys kannattaa huomioida jo tuotetta suunnitellessa.”

Tutkimusten mukaan korealaisista 54 prosenttia on valmis maksamaan EKO-tuotteesta 10 prosenttia enemmän kuin tavanomaisesti tuotetusta tuotteesta. 20 prosenttia korkeampaa hintaa on valmis maksamaan 17 prosenttia vastaajista.

“Luomutuotteita pidetään kalliina, mutta vaikka itselle ei luomutuotteita olisi varaa hankkia, niitä ostetaan etenkin lapsille. Luomutuotteilta toivotaan erityisesti pienempää pakkauskokoa. Tämä on tuotekehitystä miettivän hyvä pitää mielessä.”

Japanissa ja Etelä-Koreassa ollaan myös hyvin yllättyneitä siitä, ettei Suomessa käytetä lihantuotannossa antibiootteja lainkaan samaan tapaan kuin paikallisilla tiloilla.

“Puhtaudesta ja luonnonmukaisuudesta kertovien yksityiskohtien tarinallistaminen olisi tärkeää erottumisen kannalta. Tosin tässä on oltava tarkkana, sillä yksittäinen yritys ei voi markkinoida tuotteiden olevan salmonella- tai antibioottivapaita. Kaikista väittämistä pitää olla todistus, mielellään Suomen valtion antama”, Virtanen sanoo.

Valtaosa ruoasta tuodaan ulkomailta

Japanissa on asukkaita liki 126 miljoonaa ja Etelä-Koreassa 52 miljoonaa. Asukastiheys on suuri ja maatalous koko ajan pienenemään päin. Valtaosa ruoasta joudutaankin tuomaan ulkomailta. Koska myös työpäivät ja -matkat ovat pitkiä ja sinkkutalouksien määrä on suuri, kodin ulkopuolella syödään vähintään kerran päivässä.

Ruoan myyntikanavia on useita, joten markkinoille haluavan elintarvikeviejän kannattaa miettiä oma myyntikanavansa tarkkaan. Ilmastoviisaan pientuottajan paikka saattaa pikemminkin olla pienessä, muutaman erikoiskaupan ketjussa, tai esimerkiksi erikoistuneessa verkkokaupassa. Verkkokauppoja on nimittäin useita.

Jopa neljännes Japanin ja Etelä-Korean ruokamyynnistä tapahtuu verkkokaupan kautta. Se asettaa omat vaatimuksensa niin pakkauksille kuin niiden kuljetukselle. “Suomessa ekologiseksi mielletty pahvipakkaus ei välttämättä ole toimiva ratkaisu monsuunisateiden aikaan.”

Markkinoilla on useita kiinnostavia innovaatioita ja pilotteja esimerkiksi kylmäketjun säilyttämiseen tai tuotteiden kuljetusaikatauluihin. Suurten supermarkettien sijaan on syntynyt myös paljon uusia, pieniä kauppoja ja kioskeja, joista moni kuluttaja ostaa ruokaa mukaan.

Jakelukanavat pienille yrityksille sopiviksi

Etenkin Etelä-Koreassa on todellinen kahvibuumi: kahvia juodaan noin 350 kuppia henkeä kohden vuodessa. Kahvia ei juoda kotona, vaan se napataan mukaan yhdestä tuhansista kahviloista. Samalla mukaan tarttuu herkästi myös syötävää. Koska kahviloita on todella paljon, suomalaiselle elintarvikealan viejälle voi löytyä niistä todellinen kultakimpale.

“Volyymit voivat nousta suuriksi, jos saa jalkansa oven rakoon satojen toimipisteiden kahvilaketjuun tai pääsee vaikka muutaman tavaratalon ruokaosastolle ja myy siellä vaikka lakkahilloa tai hunajaa pikku purnukassa. Ei siis ole välttämättä viisasta koettaa tavoitella suurimpia kaupan keskusliikkeitä. Siihen eivät etenkään pientuottajien rahkeet edes riitä”, Virtanen sanoo.

Volyymiongelmien lisäksi paikallisia maahantuojia niin Japanissa kuin Etelä-Koreassakin saattaa arveluttaa kommunikointi ulkomaisen pientuottajan kanssa. Siksi Virtanen suositteleekin suomalaisyrittäjille yhteistyötä. “Esimerkiksi kolmen neljän tuottajan yhteistyö myynnissä ja kuljetuksissa tai jopa yhteisen tuotemerkin käyttö herättää paikallisissa paljon luottamusta.”

Jotkut Pohjoismaalaiset elintarvikeyrittäjät ovat myös perustaneet yhteistyöyrityksiä paikallisten yrittäjien kanssa. Esim. norjalaista lohta myydään yhteistyössä Etelä-Korealaisen yrityksen kanssa ja kaupan omat brändit myyvät mielellään ruotsalaisia kaurakeksejä Ruotsin lipun alla.

Virtanen painottaa myös sitä, että niin Japanissa kuin Etelä-Koreassa kodit ovat suhteellisen pieniä. Lahjaksi annetaan mielellään herkkuja tai terveellistä syötävää kuin tilaa vievää tavaraa.

“Pieni pakkaus on otettava oikeasti tosissaan. Olen nähnyt Japanin Muumimaassa, miten japanilainen yritys uudelleenpakkasi Fazerin kääreellisiä suklaakonvehteja reilun kymmenen kappaleen lahjapakkauksiin. Pakkaukset ovat myös itsessään tärkeitä, usein niissä on ainakin yksi kerros enemmän kuin Suomessa. Jätteen määrä on kasvussa, vaikka lainsäädännöllä määrää yritetään pienentää ja kierrätystä koko ajan tehostaa”, Virtanen sanoo.

Hanki osaava kumppani tuotelanseeraukseen

Massasta erottautuminen on olennaisen tärkeää, sillä elintarviketoimijoita on valtavasti ja kaikki on suurta. Virtanen suositteleekin hankkimaan hyvän, paikalliset olot tuntevan markkinointikumppanin, joka tietää niin paikalliset yritykset ja tavat kuin lainsäädännön kiemurat ja normit. “Siinä säästää pitkän pennin ja nopeuttaa markkinoillepääsyä huomattavasti.”

“Lisäksi esimerkiksi KIKE:n koulutuksista saa hyviä vinkkejä siitä, millä keinoilla muiden maiden ilmastoviisaat elintarvikeviejät ovat menestyneet juuri Japanissa ja Etelä-Koreassa. Pyörää ei todellakaan kannata keksiä uudelleen”, Virtanen sanoo.


Teksti: Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-hanke

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Start up -yritys Tiny Farms kehittää tulevaisuuden maataloutta – uudenlaisella ajattelulla mukaan uusia viljelijöitä ja kannattavuutta

Vuonna 2020 perustettu saksalainen Tiny Farms on nykyaikainen viljelijöiden osuuskunta, joka tuottaa vihanneksia Brandenburgin alueella, Berliinin itäpuolella. Kyseessä on pienten tuottajien yhteistyömalli, jonka tilat kasvattavat vihanneksia ja toimittavat ne sadan kilometrin säteellä sijaitseviin ravintoloihin, supermarketeihin ja koulujen keittiöihin.

Uutta on se, että näitä mikrotiloja voivat hoitaa maanviljelystä kiinnostuneet ihmiset yksin tai yhdessä, kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Viljelijän ei ole pakko sitoutua maatilaan toimintaan kokoaikaisesti ympäri vuoden.

Tiny Farmsin perustajat Tobias Leiber ja Jacob Fels kertovat, että maatalous tarvitsee uudenlaista ajattelua ja uusia käsiä. Heidän mukaansa alan suurin ongelma on se, että yhä harvemmat ihmiset haluavat työskennellä vihannesten viljelyn parissa.

Saksassa tämä kustannuksiltaan edullinen ja pienimuotoinen viljelymalli on houkutellutkin mukaan erityisesti nuoria, jotka arvostavat työelämän joustavuutta ja työn ja vapaa-ajan tasapainoa.

Tavoitteena 1000 Tiny Farmsia vuoteen 2030 mennessä

Tiny Farms syntyi vuonna 2020, kun sen perustaneet Leiber ja Fels, saivat selville, että Brandenburgin alueella käytetyistä luomuvihanneksista vain viisi prosenttia tuli samalta alueelta. Osuuskunta perustettiin tukemaan paikallista luomutuotantoa.

Nyt Leiberin ja Falesin tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Saksassa olisi 1000 Tiny Farmsin kaltaista yhteenliittymää. Tänä vuonna toiminta laajenee jo Hampurin alueelle.

Kolmeen periaatteen toimintamalli

Tiny Farmsin toiminta nojaa kolmeen periaatteeseen: biointensiiviseen viljelyyn, koulutusta tarjoavaan Tiny Farms -akatemiaan ja Grow List -sovellukseen.

Biointensiivisen viljelytavan ansioista Tiny Farmsin luomutilojen hyötysuhde on korkea, eli pieneltä alalta kerätään mahdollisimman paljon satoa. Tutkimusten mukaan biointensiivistä viljelytapaa käyttävät maatilat käyttävät 50–75 prosenttia vähemmän maata ja 94–99 prosenttia vähemmän energiaa saman ruokamäärän tuottamiseen kuin perinteinen viljely.

Koska Tiny Farms -tilojen koko on keskimäärin vain puoli hehtaaria, niillä voidaan panostaa lihasvoimaan perustuvaan työskentelyyn. Kun perinteisiä maatalouskoneita ei tarvitse hankkia, ei tiloille tule kalliita laiteinvestointejakaan.

Tiny Farms -akatemia puolestaan kouluttaa huomisen maanviljelijöitä. Koulutusohjelma on tarkoitettu kaikille luomuviljelystä kiinnostuneille, ja osa siihen osallistuvista on harrastajia, osalla taas on tavoitteena ammatti ja osuuskunnan jäsenyys. Koulutusohjelman ideana on madaltaa vihannesviljelyn kynnystä ihmisiltä, joilla ei ole perinteistä maatalousalan koulutusta. Akatemia opettaa paljon muutakin kuin viljelytekniikkaa. Siihen kuuluu myös vierailuja tiloilla, viljelijöiden tapaamisia ja verkostoitumista.

Grow List -sovellus tarjoaa viljelijöille työohjeet ja työkalut sadon suunnitteluun. Se kertoo myös, millaisia tuotteita alueen asiakkaat haluavat. Näin kysyntälähtöisen viljelysuunnitelman teko seuraavalle satokaudelle helpottuu.

Sovelluksen kautta viljelijät saavat apua ja tukea myös kirjanpitoon, luomusertifiointeihin, hankintaan ja logistiikkaan.

Mitä suomalaiset voivat oppia Tiny Farmsista?

Saksalaisen markkinan hyvin tunteva Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanketta (KIKE) edustava Hanne Husso Husso Consulting -yrityksestä kannustaa suomalaisia ottamaan mallia Saksasta.

Husson mukaan Tiny Farmsin digitaaliset ratkaisut, joiden avulla voidaan ennakoida tuotantoa, kartoittaa asiakkaiden toiveita ja tehostaa tuotantoa, voisivat toimia Suomessa. Erilaisten ohjelmistojen ja sovellusten integroiminen viljelijäverkostojen toimintaan toisi pitkien välimatkojen Suomessa varmasti paljon hyötyjä.

– Suomi ja Saksa ovat pinta-alaltaan lähes samankokoisia, mutta Saksassa asukkaita on 84 miljoonaa. Erilaiset asukastiheydet on toki muistettava, kun uusia oppeja haetaan maailmalta, Husso sanoo.

Hanne Husso näkee uudenlaisissa viljelijäverkostoissa myös mahdollisuuden nostaa esiin kotimaisia ja meille tyypillisiä vihanneslajikkeita sekä perinnelajikkeita.

– Juurekset ovat ruokakulttuurimme kivijalka. Tämän mallin avulla voitaisiin vähän unohduksiin painuneiden mustajuuren, palsternakan tai kaskinauriin viljelyä, kulutusta ja käyttöä nostaa. Lisäksi tuotteen hinta saadaan pysymään kuluttajalle kohtuullisena, kun suunnitelmissa ja viljelyssä tehdään yhteistyötä.

Husson mukaan vihannesten viljelyyn kannattaa Suomessakin panostaa, sillä tulevaisuuden viljelystrategioita kartoitettaessa se on noussut potentiaaliseksi menestyjäksi.

– Suomessa on maantaloudessa ja vihannesten viljelyssä paljon osaamista, mutta miten integroida se taito yhteen markkinoinnin ja digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien kanssa? Menestyvässä organisaatiossa tarvitaan kummankin alueen osaamista, Husso toteaa.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Vesijalanjäljessä piilee arvokas vientivaltti

Ilmastonmuutoksen kiihdyttämän kuivuuden pahentuessa vesivarannot vähenevät entisestään eri puolilla maailmaa. Niinpä sillä, missä ruuan raaka-aineita tuotetaan, on suuri merkitys lopputuotteen vesijalanjälkeen – ja tämän myötä elintarvikkeidemme vientipotentiaaliin ja ruokamme ympäristövaikutuksiin.

  • Elinkaariarvioinnissa vesijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen tai palvelun veteen liittyviä vaikutuksia, kuten vesiniukkuutta tai vaikkapa rehevöitymistä, kertoo Kirsi Usva Luonnonvarakeskukselta.

Vesijalanjälki voi pitää sisällään yhden tai useamman veteen liittyvän vaikutuksen, ja vesiniukkuusvaikutus on niistä yksi. Vesijalanjälki on siis mittari, jolla mitataan tuotteen eri ympäristövaikutuksia sen koko elinkaaren ajalta, alkutuotannon panostuksista aina kuluttajaan ja jätteidenkäsittelyyn saakka.


Tuotantoketjun yksityiskohdat tarkasteluun

Elintarvikkeen vesijalanjäljille pääsee perehtymällä sen tuotantoketjuun perusteellisesti. Tähän sopii hyvin Euroopan komission Product Environmental Footprint (PEF) -mittaristo ja siihen liittyvät ohjeistukset.

  • Jos yrityksessä ei ole vesijalanjäljen selvittämiseen omaa osaamista, työn voi tilata asiantuntijayritykseltä tai tutkimuslaitokselta. Selvityksen voi toistaa parin vuoden päästä.

Kirsi Usva korostaa, että on kyse vain indikaattorista. Vesiniukkuusvaikutus kuvaa sitä, kuinka iso osa paikallisesti saatavana olevista vesivaroista on kulunut ruuan tuotantoon. Laskennassa on ensin otettu huomioon alueen ekosysteemien ja ihmisten vesitarpeet.

  • Absoluuttiseen lukuun on tosi vaikea vaikuttaa. Tärkeintä on tuntea tuotantoketju ja selvittää, onko siinä jotain, joka kuluttaa paljon vettä vesiniukalla alueella, ja pyrkiä muuttamaan se.


Yllättävän suuria vaikutuksia tuotantoketjussa

Kastelu synnyttää tyypillisesti huomattavimman vesijalanjäljen. Kun vettä kulutetaan jossakin tuotantoketjun osassa vesiniukalla alueella, aiheutuu suuri jälki, ja päinvastoin. Tämä korostuu elintarvikkeissa, joihin tulee raaka-aineita ulkomailta. 

  • Suomessa ei avomaalla paljon kastella, eikä kasvihuonekastelullakaan ole suurta merkitystä, koska kastelumäärä suhteutetaan kunkin maan vesiniukkuustilanteeseen, Usva kertoo.

Teollisilla rehuvalmisteilla ja niiden sisältämillä tuontiraaka-aineilla on usein merkittävä vaikutus vesijalanjälkeen. Pienikin määrä vesiniukalta alueelta peräisin olevia ainesosia kasvattaa tuotteen jalanjälkeä reilusti. Broilerin lihan vesiniukkuusvaikutus esimerkiksi lähes tuplaantui joillakin tiloilla, kun osa rehusta väliaikaisesti korvattiin kastelemista vaatineella ukrainalaisella maissilla.

Hyödyntämätön vientivaltti

Kotimaassa kasvatetun ruuan vesiniukkuusvaikutus on roimasti eteläeurooppalaista pienempi, mutta silti meille tuodaan viljaa, kasviksia ja vihanneksia, jotka menestyisivät myös pohjolassa.

  • Niin paljon ei pysty vaikkapa mansikoita kastelemaan Suomessa, että vesiniukkuusvaikutus nousisi esimerkiksi Välimeren maiden viinirypäleiden tasolle, kertoo Usva.

  • Samaan aikaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota maatalouden rehevöittävään kuormitukseen, joka on Suomessa tapahtuvan tuotannon merkittävin veteen liittyvä vaikutus.

Kilpailukykyä kannattaa kehittää ja pieni vesiniukkuusvaikutus olisi meille kilpailuvaltti. Sitä ei vain ole osattu tunnistaa ja hyödyntää. Koska asiasta ei vielä ole hyvää kokonaisymmärrystä, siitä viestiminenkin on haasteellista.

  • Viestiä kannattaa Euroopan komission suosittelemien PEF-laskentaohjeistusten puitteissa, jolloin tulokset ovat eurooppalaisittain vertailukelpoisia, kannustaa Kirsi Usva.

Teksti: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy /KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

***

Lähteitä:

Linking country level food supply to global land and water use and biodiversity impacts: The case of Finland – ScienceDirect

Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky – Jukuri (luke.fi)

Kuivuusdataa:

Simulated depletion of groundwater (in mm per year) between 1990-2018 — European Environment Agency (europa.eu)

GDO-EDODroughtNews202303_Europe.pdf (europa.eu)

Extreme heat, widespread drought typify European climate in 2022 | Copernicus

Ruokamarkkinoiden menestysresepti Irlannista

Vehreitä laaksoja, ikiaikaisten kiviaitojen reunustamia peltoja ja ympäri vuoden laiduntavaa karjaa. Sumuisten saarten Irlanti on panostanut vastuulliseen elintarvikesektoriin viimeisten 14 vuoden ajan ja tulokset näkyvät: ruoka- ja juomatuotteiden vienti on kasvanut peräti 10 miljardilla eurolla.

Rohkeat päätökset siivittivät Irlannin ruokaviennin menestystarinan alkuun. Maan elintarvikesektorin viennin ajurin, kansallisen Bord Bia -organisaation juuret ovat vuoden 2008 laman taloudellisesti haastavassa ajassa. Tuolloin oli valittava säästöt tai satsaus, eli joko toiminnan alasajo tai entistäkin vahvempi panostus ruokavientiin. Jälkimmäinen voitti.

Nyt Bord Bian päämääränä on nostaa Irlanti vastuullisen ruuantuotannon ykkösmaaksi maailmassa vuoteen 2030 mennessä. Huima tavoite on aiempien onnistumisten valossa mahdollinen saavuttaa, vaikka kyseessä on maapinta-alaltaan melko vaatimaton ja väkimäärältään hieman Suomea pienempi saarivaltio.

  • Pienen maan kannattaa keskittää voimansa. Kaikki toimijat alkutuotannosta teollisuuteen ja jälkimarkkinointiin ovat ryhmittyneet Food Brand Ireland -brändin ja viestinnän alle, ja toimijat aidosti jakavat yhteiset tavoitteet, Isossa-Britanniassa toimiva elintarvikeviennin asiantuntija Rita Smalley kertoo.

Vastuullisen ruokatuotannon etujoukkoa

Iso osa Irlannin maakuvaa on Origin Green -ohjelma ja siihen kuuluva sertifikaatti, joka on tae vastuullisuudesta. Lähtökohtana on, että vastuullisuusteot tulee todentaa luotettavasti, maatila- ja tuotantolaitoskohtaisesti. Ohjelma tarjoaa valmiit työkalut ja tukea kestävän kehityksen mukaisten toimien toteutukseen ja seurantaan. Toimijat käyvät läpi tarkan auditoinnin säännöllisin väliajoin.

  • Vuonna 2012 käynnistetty Origin Green on uraauurtava kansallinen kestävän kehityksen ohjelma. Viidessä vuodessa siihen liittyi 90 prosenttia Irlannin maatalouden tuotannosta, ja sekä EU että WWF huomioivat nämä ponnistukset, summaa Rita Smalley.

Irlanti keskittyy sille vahvoihin toimialoihin eli lihaan ja maitotuotteisiin. Tämä näkyy myös Origin Green -ohjelmaan kuuluvien maatilojen lukumäärissä: yli 50 000 karjatilaa ja 15 000 lammastilaa on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin.

Dataa viennin tueksi

Yksi Bord Bian tavoista edistää missiotaan on datan keruu ja sen hyödyntäminen kaiken kokoisten elintarvikesektorin toimijoiden viennin edistämiseksi. Tukipalveluihin kuuluvat myös ilmainen kuluttaja- ja markkinadata, pakkausneuvonta ja brändikonsultointi.

  • Irlanti on ollut ilmiömäinen datan haussa ja hyödyntämisessä. Tiedon avulla he saavat parempaa ymmärrystä markkinasta, mikä vuorostaan mahdollistaa tuloksekkaat vientiponnistelut, strategiasta käytännön toteutukseen, Smalley sanoo.

Mallia Suomelle

Suomessa Business Finlandin alla toimiva elintarvike- ja juomateollisuuden vientiohjelma Food from Finland on päättymässä vuoden 2023 lopussa, eikä seuraavista askelmerkeistä ole päätetty. ”Irlannin mallin” parhaita käytänteitä voisi kenties hyödyntää Suomessa tulevien kansallisten vientitoimenpiteiden suunnittelussa.

Teksti: Anu Ruusila, Cordial Communications Oy / KIKE-hanke

Rita Smalley on jo yli 20 vuoden ajan auttanut suomalaisia yrityksiä niiden vientiponnistuksissa Ison-Britannian ja Irlannin markkinoille ja neuvonut yrityksiä kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä. Samalla hän on perehtynyt Irlannin ruokaviennin menestystarinaan, joka pohjautuu laajaan yhteistyöhön ja kunnianhimoisesti asetettuihin kasvutavoitteisiin. Rita Smalley kuuluu Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä (KIKE) -hankkeen kansainväliseen markkinatiedonkeruun verkostoon.

FAKTAT:
Irlannin elintarvikevienti:

  • Vuonna 2022 Irlanti vei elintarvikkeita 16,7 miljardin arvosta 187 maahan.
  • Irlannin elintarviketuotannosta 90 % menee vientiin.
  • Suurimpia b2b-asiakkaita: Nestlé, McDonald’s, Burger King, Subway ja Danone.
  • Bord Bialla on 13 toimistoa eri puolilla maailmaa.
  • Bord Bian budjetti vuonna 2022: 51 miljoonaa euroa

VIDEOTALLENNE:

Maillia maailmalta-elintarvikealan kehittäjien infowebinaarissa puhuneen Rita Smalleyn esitys ”BordBia – menestyksellistä ruokavientiä kestävän kehityksen periaatteilla” on nähtävissä täällä: https://www.youtube.com/watch?v=uusBHfi4U2U


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä.

Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa.

Rahoittaja:  Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

Yhteisen merkin metsästys jatkuu

Suunnitelmat elintarvikkeiden yhteisistä ravitsemus- ja kestävyysmerkinnöistä EU:ssa antavat odottaa itseään. Yksityissektori on ketterämpi ratkaisemaan asian, sanoo ministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja.

Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm on skeptinen, kun häneltä kysyy EU-ohjattujen ravitsemus- ja kestävyysmerkintöjen tulevaisuudesta.

Osana EU:n Pellolta pöytään -strategiaa komissiolta odotettiin jo vuonna 2022 säädösehdotuksia, joilla unioni ohjaisi elintarvikesektoria.

Yksi osa ehdotuksia olisi yhteisesti käytettävä merkki, jolla kuluttajalle kerrotaan helposti ymmärrettävällä tavalla tuotteen ravitsemuksellisesta arvosta. 

Säädösehdotus on toistuvasti viivästynyt. Ehdotusta odotetaan jälleen kesällä, mutta Hielm on varautunut siihenkin, että näin ei käy.

-Nyt epäillään, että tuleeko ehdotuksia ollenkaan. Tämä olisi surullista, sillä niitä on valmisteltu monta vuotta, Hielm sanoo.

Ensin ravitsemusmerkki… 

Suurimpana esteenä säädöskokoelman esittelylle Hielm pitää jäsenmaiden ristiriitoja yhteisen ravitsemusmerkin tarpeellisuudesta.

Merkki jakaisi tuotteet ravitsemussisällön perusteella esimerkiksi asteikolla A-E. Parhaan kategorian tuotteet saisivat merkinnän A, huonoimmat E:n. 

Ravitsemustietojen ilmoittaminen pakkauksessa on ollut pakollista vuodesta 2017. Nyt väännetään siitä, saadaanko nykyisin pienellä präntätty teksti kansalaiselle helpommin omaksuttavaan muotoon. 

-Suomi ja muut Pohjoismaat toivovat, että merkintä tulisi pakolliseksi, mutta osa maista vastustaa ajatusta. Komissio on arkana siitä, lähteäkö ristiriitaisessa tilanteessa tekemään mitään ehdotusta. 

Jos yhteinen rintama ei etene, on Suomellakin vaihtoehto. 

-Muiden Pohjoismaiden kanssa harkitsemme vakavasti, otammeko siinä tapauksessa Euroopassa jo nyt käytettävän Nutri-Score -merkinnän käyttöön kansallisesti ja ryhdymme käyttämään sitä samaan tapaan kuin esimerkiksi Espanja, Ranska ja Saksa tällä hetkellä tekevät. 

…sitten kestävyysmerkki

Neljä vuotta istunut komissio linjasi alkumetreillään, että se pohtisi myös kestävyysmerkintää elintarvikkeille. Vääntö ravitsemusmerkistä on pientä sen rinnalla, miten vaikeaa olisi luoda yhteinen kestävyysmerkki.

-Ravitsemuskysymyksissä eri tahot ovat aika lailla yhtä mieltä, mutta kestävyyskysymyksissä olemme lähtökuopissa: Miten laajasti kestävyyttä pitäisi tarkastella, jotta yhden tuotteen voi sanoa olevan kestävämmin tuotetun kuin toinen? Tarkastellaanko pelkästään ekologista vai myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?

Erityisen hankalaa olisi verrata erilaisia tuotteita keskenään. Tärkeissä asioissa kansallinen edunvalvonta nostaa päätään.

-Miten vertaat espanjalaisen vihannestuotannon kestävyyttä maidontuotantoon Pohjoismaissa? Kaikilla mailla tahtoo olla omat suodattimensa, joilla oman maan tuotanto on aina helpommin puolustettavissa.

Hielm arvioikin, että todennäköisin tie mahdolliseen, laajasti käytössä olevaan kestävyysmerkkiin löytyy teollisuuden kautta.

– Kuluttajamieltymykset vaikuttavat nopeammin yksityisellä puolella, ja siellä tuntuu olevan helpompaa saada asioita muuttumaan. Yritykset etenevät, kun rauta on kuumaa.

Yhteisiä pelisääntöjä kehitetään

Yritys voi viestiä ympäristötyöstään, vaikka erillisiä merkkejä ei olisikaan käytössä, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja ryhmäpäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.

Katajajuuren vetämä elintarvikesektorin yhteinen LCAFoodPrint-hanke luo parhaillaan yhteisiä pelisääntöjä muun muassa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen ja rehevöitymisen laskentaan.

Hän lupailee alan yrityksille uusia eväitä jo seuraavan vuoden aikana. Hankkeessa kehitetään ympäristöjalanjälkiarvioinnille yhdenmukaistettua ja tuotteiden vertailukelpoisuutta parantavaa laskentatapaa.

Tulossa on myös hyvän ympäristöviestinnän linjauksia.

-Lähtökohta voi olla esimerkiksi, että yhdessä laadittuja laskentatapoja on noudatettava ja että laskennan tulee olla kaikin puolin luotettava ja läpinäkyvä. Itse ympäristöväittämän vaatimuksia voisi olla, että viestinnässä tulee aina ilmoittaa koko tuotteen arvoketjun päästöt eikä pelkästään jotain osaa tuotteen elinkaaresta, Katajajuuri sanoo.

Alkuun hiilijalanjäljellä

Katajajuuri korostaa, että ympäristöväittämän tulisi olla yksiselitteinen.

-Väittämän yhteydessä tulee antaa tarvittava lisätieto ja sitten kuvata asiat tarkemmin lisätiedoissa netissä.

Katajajuuri pitää kansainvälisesti harmonisoitua kestävyysmerkkiä hyvänä tavoitteena. Siihen on kuitenkin pitkä matka, jos sellainen joskus tulee olemaan totta. 

Hän ei jäisikään odottamaan erillistä merkkiä vaan toimisi jo nyt.

-Yritys voi kertoa jo tänä päivänä omien tuotteidensa arvoketjujen ympäristövaikutuksen, hiilijalanjäljen ja rehevöittävän jalanjäljen. Ja esimerkiksi sen, minkä verran yritys on omilla toimillaan saanut vähennettyä ympäristöjalanjälkeään. Tärkeintä on, että eri viestit perustuvat yhdenmukaiseen laskentaan.

Käytännön toimenpiteenä hän ehdottaa pakkauksen ja nettisivun yhdistelmää. 

-Tällä hetkellä realistinen tapa yritykselle on kertoa tuotteen hiilijalanjälki pakkauksessa ja vinkata kuluttajaa ympäristötyön lisätietojen pariin yrityksen nettisivuille. 

Apua markkinointiviestin suunnitteluun 

Yrityksillä on nyt mahdollisuus pyytää ennakkolausunto siitä, onko markkinointi ohjeiden mukaista.

Vuoden alussa toimintansa käynnistänyt elintarvikemarkkinointilautakunta on saanut kevään aikana vasta muutamia lausuntopyyntöjä elintarvikkeiden markkinointiin liittyen.

Lautakunta antaa erillisten pyyntöjen pohjalta lausuntoja siitä, markkinoidaanko elintarviketta Kansainvälisen kauppakamarin tai Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.  

Ravitsemuksellista viestintää lautakunta ei käsittele.

-Lautakunta on toistaiseksi antanut yhden lausunnon. Lisäksi on tullut muutama lausuntopyyntö, joita käsitellään kesän alun kokouksessa, sanoo lautakunnan sihteeri Paula Paloranta Keskuskauppakamarista. 

Markkinointi elää 

Lausuntopyyntöjä voivat tehdä yksityishenkilöt, elinkeinonharjoittajat ja viranomaiset. Lausuntoa voi pyytää esimerkiksi silloin, jos kokee markkinoinnin sisältävän liian yleisiä ympäristöväittämiä tai piilomainontaa.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n johtaja Marleena Tanhuanpää sanoo, että suomalaisen elintarviketeollisuuden markkinointi on ollut varsin maltillista ja vastuullista.

Maailma kuitenkin muuttuu. Niin viestinnän kanavat kuin sisällötkin kehittyvät, ja osana vastuullista liiketoimintaa markkinoinninkin odotetaan olevan vastuullista, Tanhuanpää sanoo.  

-Parhaaksi keinoksi edistää ja varmentaa vastuullisia toimintatapoja sekä vastata muun yhteiskunnan odotuksiin katsottiin riippumattoman ja itsenäisen itsesääntelyelimen perustaminen, Tanhuanpää sanoo.

Syyniapua omaan markkinointiin 

Yritys voi pyytää lautakunnalta myös ennakkolausuntoa omasta markkinoinnistaan.

Yrityksen tulee kirjallisessa lausuntopyynnössä kertoa, millaista markkinointia se suunnittelee, mille kohderyhmälle ja mihin medioihin. Kun mukaan liittää tekstiluonnoksia, kuvamateriaalia ja tietoa markkinoinnin ajankohdasta, on lautakunnalla eväät antaa suosituksenomainen ja luottamuksellinen lausunto.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana ennakkolausuntopyyntöjä ei ole kuitenkaan vielä tullut. Onkin vaikeaa ennakoida, miten ennakkolausuntojen määrä kehittyy.

-Toiminta on niin uutta. Moni yritys ei vielä tunne lautakuntaa, Paloranta sanoo.


TEKSTI: Simana Oy / KIKE-hanke

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

Marjojemme vastuullisuusvaltit esiin – mallia viinitiloilta Italiasta

Voisiko suomalainen marja-ala ottaa mallia Pohjois-Italiasta? Siellä paikallinen viiniala nosti vastuullisuuden kaiken keskiöön ja kehitti verkkopalvelu Vinràn. Portaali kokoaa yhteen tietoa ja toimijoita läpi arvoketjun, palvellen myös kuluttajia.

Veneton alue Pohjois-Italiassa on perinteistä viininviljelyseutua, jossa vaalitaan perinteitä mutta katsotaan vahvasti myös tulevaisuuteen. Vastuullisuus nähdään alalla yhä keskeisempänä ja tärkeänä kehityskohteena. Maakuntarahoitteinen Vinrà-hanke toteutti viinin arvoketjulle viestintäkanavan kertomaan vastuullisista viineistä.

  • Vastaavanlaisen hankkeen voisi monistaa myös suomalaiselle marja-alalle. Kuka tahansa arvoketjun toimijoista voi toimia aloitteen tekijänä. Italiassa idean takana on ympäristötekniikan ja sertifioinnin konsulttitoimisto, kertoo kansainvälisen viennin asiantuntija, Finnica Consultingin Jenni Mäkipää.

Vinrà edistää vastuullista toimintatapaa tarjoamalla viininvalmistajille tietoa esimerkiksi hiilijalanjäljen laskennasta ja eri sertifikaateista. Portaali myös esittelee näyttävästi vastuullisuuskriteerit täyttäviä viinitiloja. Kaikki hyötyvät, kun vastuullisuus toimialalla saa enemmän näkyvyyttä ja tietoisuus kasvaa läpi arvoketjun.

Vihreän viinilasin inspiroivaa vastuullisuutta

Jenni Mäkipään mukaan vastuullisuus on italialaisella viinialalla vahvasti nouseva teema.

  • Uskon, että ilmastotietoisuuden lisäksi myös korona-ajalla on ollut vaikutusta elämän arvoihin ja valintoihin. Luotettavia tuottajia ja myyntikanavia arvostetaan.

Tietoa vastuullisuudesta tarjoillaan lasillinen kerrallaan myös portaalin Calice verde – vihreä lasi -blogissa.

  • Aiheina ovat olleet esimerkiksi kiertotalous ja viinintuotannon sivuvirrat. Viinin tuotannon ylijäämästähän voidaan valmistaa perinteisesti tislattua alkoholia, kuten grappaa. Yksi uusi innovaatio on rypäleiden puristemassan hyödyntäminen tekonahkatuotteissa, kertoo Mäkipää.

Marjojemme arvo esiin

Viinien ja kotimaisten marjojen arvoketjut ovat keskenään melko samanlaisia. Toimijat ovat usein perheyrityksiä, tuotanto on kausipainottunutta ja sato vaihtelee säiden mukaan.

Marja-ala on biotaloutta parhaimmillaan. Siinä on vain vähän ulkopuolisia tuotantopanoksia, tuotteet ovat luonnosta lähtöisin.

  • Kotimaisten marjojen vastuullinen arvoketju voisi olla arvonluonnin ja markkinoinnin kärki myös meillä, sanoo Eeva-Liisa Lilja Fennopromo Oy:stä, joka hallinnoi Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanketta.

Yhteinen viestintäkanava voisikin myös meillä kirittää jalostusketjua ja sparrata alan yrityksiä yhä vastuullisempiin toimintatapoihin.

Jenni Mäkipää muistuttaa vastuullisuuden lisäksi pitämään esillä muitakin suomalaisten marjojen valtteja.

  • Milanon kaltaisesta suurkaupungista katsottuna suomalaiset marjat kasvavat todella puhtaassa ilmassa ja ympäristössä, hän muistuttaa.

FAKTA:

Vinrá: Vastuullisuustietoisuutta viinialan arvoketjussa

  • Syntyi ympäristötekniikan yrityksen Desam Ingegneria e Ambiante Srl:n hankkeesta. Mukana ovat myös vastuullisten viinien tuottajaverkosto (Rete Vini Sostenibili) ja Padovan yliopisto.

Portaalin lisäksi myös blogi, verkkokauppa ja somekanavat


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä käytettäväksi ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi , LinkedInissä ja Facebookissa.

TEKSTI: Cordial Communications Oy

Vastuullisuustyö ja siitä viestiminen tuo kilpailuetua

Mikroyrityksen vastuullisuustyö saattaa olla hyvällä mallilla, vaikka yritys ei edes tiedosta toimivansa vastuullisesti. Kun vastuullisuustyöstä osaa viestiä oikein, siitä voi syntyä kilpailuetua ja erottautumistekijä, joka näkyy myös yrityksen tuloksessa.

Yritysten vastuullisesta toiminnasta ja vastuullisuustyöstä on tullut normi, jota odotetaan myös mikroyrityksiltä. Laki ei vaadi ESG-vastuullisuusraportointia (Environmental, Social ja Governance – ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hyvä hallintotapa. Lyhyemmin vastuullisuus) kuin suurilta, yli 500 henkeä työllistäviltä yrityksiltä, mutta tilanne muuttuu vähitellen. Esimerkiksi julkisiin kilpailutuksiin osallistuvilta mikroyrityksiltäkin saatetaan tosiasiassa vaatia ESG-raportoinnin mukaisia selvityksiä toiminnastaan.

Pienten yritysten kannattaa miettiä omaa vastuullisuustyötään jo riskienhallinnan, kustannustehokkuuden ja kilpailijoista erottautumisen vuoksi. Monessa mikroyrityksessä vastuullisuustyö mielletään kuitenkin vähän hahmottomaksi ja hankalalta kuulostavaksi toiminnaksi. Osa saattaa mieltää sen myös viherpesuksi, markkinointikikkailuksi tai ylipäätään lisäkuluksi.

“Kun yritysten toimintaa sitten tutkitaan, käykin ilmi, että vastuullisuustyö on monessa yrityksessä osa niiden normaalia arkea. Tämä on iloinen yllätys yrittäjälle. Useimmiten koulutuksissamme yritykset toivovat apua oman vastuullisuustyönsä sanoittamisessa ja siitä viestimisessä”,  sanoo tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi MicroENTREstä. MicroENTRE on Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus.

Simunaniemi kouluttaa yrityksiä tunnistamaan, mikä niiden toiminnassa on vastuullista ja miten sitä voisi hyödyntää.

“Kun vastuullisuudesta viestiminen saadaan kuntoon, seuraava askel on alkaa kehittää vastuullisuustoimintaa systemaattisesti ja tehdä suunnitelmia, jotta vastuullisuustavoitteita voisi mitata numeraalisesti tai arvioida laadullisesti.”

Vastuullisuustyö ei olekaan kertaluonteinen juttu. Se kehittyy koko ajan.

“Mutta jos yrityksen nykytilaa ei tunne, ja tiedosta mitä tekee hyvin ja mitä huonommin, on vaikea kehittää. Kehittämiselle pitää varata aikaa ja resursseja, ja vähintään työntekijöiden työaikaa. Joskus se vaatii laiteinvestoinnin, vaikkapa uuden pakkauskoneen.”

Pienetkin teot ratkaisevat

Mitä elintarvikealan mikroyritysten vastuullisuustyö sitten on käytännössä?

Usein pienten elintarvikealan yritysten arvoihin kuuluu olennaisena osana käyttää esimerkiksi mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita ja muita lähituotteita.

“Monet yrittäjät haluavat myös tukea omaa yhteisöään, tehdä yhteistyötä muiden paikallisten yritysten kanssa ja elävöittää omaa kyläyhteisöään. Tämä on sosiaalisen vastuun kantamista parhaimmillaan”, Simunaniemi sanoo.

Sekin on sosiaalista vastuuta, että yritys noudattaa suomalaista lainsäädäntöä, maksaa työntekijöille työehtosopimusten mukaista palkkaa ja huolehtii heidän hyvinvoinnistaan.

“Työntekijöiden hyvä kohtelu ei ole kaikkialla itsestäänselvää. Tätä viestiä kannattaisi hyödyttää sellaisten yritysten, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla tai vievät tuotteitaan ulkomaille.”

Ympäristövastuullisuutta on esimerkiksi se, että yritys käyttää kierrätysmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan, säästää sähköä, laskee sisätilojen lämpötiloja ja käyttää led-lamppuja, Simunaniemi sanoo.

Yksittäisen pienen yrityksen voi sen sijaan olla vaikea todentaa esimerkiksi, että kaukomailta tulevat raaka-aineet olisivat vastuullisesti tuotettuja, niiden tuottamiseen ei ole käytetty lapsityövoimaa tai että työntekijät saisivat kohtuullisen korvauksen työstään.

Yhtä lailla elintarvikkeita vievien yritysten kannattaisi viestiä nykyistä vahvemmin, että tuotteet ovat Suomen puhtaasta luonnosta. Se on ehdoton kilpailuetu.

Vastuullisuusviestintään kannattaa panostaa

Aina vastuullisuustyö ja siitä viestiminen ei ole helppoa. Yrittäjiä saattaa mietityttää tasapainoilu vastuullisuuden eri osa-alueiden välillä ja etenkin se, miten asiakkaat siihen suhtautuvat.

“Kuluttajalla voi olla esimerkiksi mielikuva, että ruskea pahvi- tai paperipakkaus olisi ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen. Todellisuudessa elintarvike saattaa säilyä muovipakkauksessa pidempään, hävikkiä syntyy vähemmän ja pakkaaminen voi olla helpompaa. Olisikin tärkeä osata kertoa asiakkaalle, miksi yritys toimii, kuten toimii.”

Simunaniemi painottaa, että yrittäjän on tärkeä tuntea asiakaskuntansa. Kun asiakaskunta ja sen mieltymykset ovat tiedossa, viestien sanoittaminen on helpompaan: Mihin juuri tässä yrityksessä kannattaa vastuullisuusviestinnässä keskittyä, missä ollaan edelläkävijöitä, millä erottaudutaan kilpailijoista.

“Vastuullisuustyön viestinnässä on olennaista se, että viestit ovat todenmukaisia ja todennettavia. Väittämien on oltava oikeasti totta, ei mitään viherpesua. Ääriesimerkki huonosta viestimisestä on omenapussiin painettu merkintä Ei sisällä lisättyä sokeria.”  

Simunaniemi on huomannut lähiruokaprojekteja vetäessään, että monelle elintarvikkeita valmistaville mikroyritykselle vastuullisuudesta markkinointi ja viestintä ovat lopultakin aika vieraita ja vaikeita asioita.

“Yritykset keskittyvät mielellään konkreettisen tuotteen, hillon tai lihajalosteen tekemiseen, mutta monella yrittäjällä on henkinen kynnys panostaa näkyvyyteen ja markkinointiin etenkin yrittäjän omilla kasvoilla. Se voisi kuitenkin olla yksi tapa tehdä läpinäkyvää ja vastuullisuudesta kertovaa viestintää”, Simunaniemi sanoo.

Vastuullisuudesta viestimiseen on saatavilla monenlaista apua esimerkiksi viestinnän ammattilaisilta. He osaavat kertoa, miten yrityksen ympäristöasioista ja vastuullisuudesta kerrotaan kuluttajia kiinnostavalla tavalla, mitä viestejä yrityksen nettisivuille ja tuotepakkauksiin kannattaisi nostaa.

Myös kouluttautuminen kannattaa. “Kerttu Saalasti Instituutin Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn lisäksi myös muilla oppilaitoksilla ja kuntien yrityspalveluillakin on mikroyrittäjille räätälöityjä koulutuksia esimerkiksi juuri vastuullisuustyön parantamiseksi”, Anna-Mari Simunaniemi sanoo.


Teksti Leena Filpus / Kubo Oy, KIKE-hanke

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä ja Facebookissa. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Näkyvyyttä ja volyymia elintarvikevientiin – Brändiyhteistyössä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia

Viimeisimmän toimialabarometrin mukaan elintarviketeollisuuden yrityksistä 33 prosenttia pyrkii kasvuun voimakkaasti ja 35 prosenttia mahdollisuuksien mukaan. On hyvä uutinen, että voimakkaasti kasvuhakuisten elintarvikeyritysten määrä on lisääntynyt vuodentakaiseen verrattuna.

Elintarviketeollisuuden yritykset mainitsevat useimmin kehittämistarpeekseen myynnin ja markkinoinnin. Myös vientiin ja kansainvälistymiseen liittyvän tuen tarve mainitaan usein kehittämiskohteena, todetaan Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön loppuvuonna 2022 julkistamassa barometrissa.

Noin kolmanneksella kotimaisen elintarviketeollisuuden yli 1 800 yrityksestä on tällä hetkellä vientiä tai liiketoimintaa ulkomailla. Suuri osa niistä on pieniä tai keskisuuria yrityksiä, kun jopa 71 prosenttia elintarvikealan yrityksistä työllistää alle neljä henkilöä.

Elintarvikeviennissä tarvitaan mittavaa brändinäkyvyyttä sekä volyymiä. Kaikki brändit tarvitsevat keinoja massasta erottumiseen.

– Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt vientikaupan edistämisen mahdollisuus suomalaisyrityksillä on brändiyhteistyö, toteaa KIKE- eli Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hankkeen vetäjä ja Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja.

Mallia kodintekstiili- ja muotikaupasta

Kiinnostava esimerkki suomalaisyritysten brändiyhteistyöstä on kodintekstiili- ja muotikauppaa edustava Manna & Co -yritys. Vuonna 2021 perustettu bränditalo omistaa kokonaisuudessaan Finlaysonin, Lexingtonin, Makian, Reinon & Ainon ja Vallilan. Lisäksi se omistaa 20 prosenttia Sastasta.

– Mannaan on koottu alan johtavia arvostettuja kuluttajabrändejä. Designbrändit ovat Suomessa monesti pieniä ja keskimäärin kannattamattomia. Brändien yhteenliittymänä Manna on liikevaihdoltaan jo keskikokoinen peluri ja Suomen markkinoilla vähittäiskaupalle merkittävä neuvottelukumppani, kertoo Manna & Co:n myynti- ja markkinointijohtaja Tommi Suutarinen.

Etuja viidellä eri osa-alueella

Suutarisen mukaan heidän brändiyhteenliittymälleen on kertynyt tahoillaan pitkä historia; yhteisestä kokemuksesta voidaan ammentaa moneen lähtöön.

– Mannan brändeillä on yhteensä 430 vuotta kokemusta kodintekstiili- ja muotikaupasta. Se on vahvuus, jota kannattaa hyödyntää.

Yhteenliittymä tuo brändeille monia etuja.

– Yksittäin toimiessaan brändit ovat monesti yhteistyökumppaneidensa armoilla, kun esimerkiksi neuvotellaan jakelusta ja myyntipaikoista, Suutarinen muistuttaa.

Mannan yhteenliittymä on tuonut brändeille etuja erityisesti viidellä osa-alueella, eli logistiikassa, hankinnassa, tietojärjestelmissä, fokusoiduissa investoinneissa ja paremmassa kannattavuudessa.

– Erityisesti kyky investoida kasvuun fokusoidusti, brändi ja kehityshanke kerrallaan, on parantanut kannattavuutta ja lisännyt investointimahdollisuuksia entisestään.

Tommi Suutarisen mukaan usean brändin yhteenliittymisessä on toki myös haasteita.

– Erilaisten yrityskulttuurien yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, ja erityisesti tietojärjestelmäintegraatio vaatii aikaa ja investointeja. Kasvu vaatii monenlaisia uusia prosesseja, Suutarinen toteaa.

Brändiyhteistyötä yli toimialarajojen

Yhteistyön avulla yritykset saavat käyttöönsä dataa useiden eri brändien käyttäjistä ja näin kuva kuluttajista tarkentuu.

–Pienistä yrityksistä koostuvalla elintarvikealalla brändiyhteistyö voi tuoda kasvun kykyä, jonka mahdollisuuksia ei ole vielä täysin tunnistettu, Eeva-Liisa Lilja kannustaa.

– Brändiyhteistyö on pohjimmiltaan kuluttajien tarpeisiin vastaamista. Mahdollisuuksia siihen voi löytyä ruoka-alan lisäksi myös yli toimialarajojen, Lilja toteaa.


Teksti: Viestintätoimisto Akvamariini

Artikkelin taustatiedot perustuvat syyskuussa 2022 järjestetyn KIKE-hankkeen työpajan esityksiin sekä Suomen Yrittäjien, Finnveran sekä työ- ja elinkeinoministeriön kaksi kertaa vuodessa koostamaan elintarviketeollisuuden pk-toimialabarometriin.

KIKE

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Tiedon avulla hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lue lisää hankkeesta www.ki-ke.fi ja tule seuraamaan hankkeen tuottamaa tietoa LinkedInissä. Toteuttajana toimii Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Sinivalkoiset tuntosarvet maailmalla – uusi agenttiverkosto etsii tietoa Aasian ja Euroopan markkinoilta suomalaisen elintarviketuottajan kehitystyön tueksi

Millaisesta elintarvikkeesta kuluttaja maksaa enemmän? Mitä ovat suomalaisen ruoan valtit? Muun muassa näihin suomalaista elintarviketuottajaa kiinnostaviin kysymyksiin etsii vastauksia uusi, yhdeksään maahan perustettu tiedonkeruuagenttien verkosto.

Suomalaiselta elintarvikevienniltä odotetaan kasvua, mutta mitä kansainvälisille markkinoille kannattaa tarjota, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat?  

Näkökulmia aiheeseen tarjoaa suomalaisten elintarviketuottajien silmiksi ja korviksi yhdeksään eri Euroopan ja Aasian maahan perustettu tiedonkeruuagenttien verkosto. Verkoston on perustanut ”Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE)” -hanke. 

—Keräämme ketterästi tietoa elintarvikealan trendeistä eri maissa. Markkinalähtöistä inspiraatiota tarvitaan, kun viljelijät ja elintarvikevalmistajat kehittävät tuotteita ulkomaisiin myyntikanaviin. Näkökulmamme on seurata erityisesti, millaisille ilmastoviisaille tuotteille on kysyntää, sanoo hanketta hallinnoivan Fennopromo Oy:n Eeva-Liisa Lilja.

Valokeilassa vastuulliset tuotteet

Vaikka suomalaisyritys ei vielä tekisikään kansainvälistä kauppaa, markkinauutiset voivat synnyttää ideoita vientimahdollisuuksista, Lilja sanoo.

—Tilanne on juuri nyt erittäin haasteellinen lähes kaikilla elintarviketuottajilla, ja markkinatilanteen peilaaminen on varautumista tulevaisuuteen. Seuranta antaa meille tuntosarvia siihen, miten maailma ympärillämme kehittyy.

Suomalaisilla tuotteilla on puhtaan ja vastuullisesti tuotetun elintarvikkeen maine, Lilja sanoo. Siksi myös markkinaseuranta keskittyy vastuullisuutta korostaviin tuotteisiin.

Tietoa etenkin suomalaista pientuottajaa varten

Seurannassa arvioidaan esimerkiksi, millaisia ilmastoviisaita tuoteinnovaatioita markkinoilla jo on. Tai mitä erottumisen mahdollisuuksia ja niche-markkinoita suomalaisille tuotteille voi löytää. Tiedon avulla yritys voi parantaa kilpailukykyään ja kehittää tuotetarjoomaansa.

—Tietoa kerätään myös esimerkiksi siitä näkökulmasta, millaisia pienille tuotemäärille sopivia, uusia jakelutieratkaisuja on olemassa kuluttajakysynnän muutosten myötä. Tämä tieto on relevanttia pientuottajille.

Tule kuulemaan KIKE Markkinakatsauksia

  • KIKE Markkinakatsauksia toteutetaan Zoomissa 20.4., 8.6., 14.9. ja 15.11.2023.
  • Tarjolla on tuoretta markkinatietoa maailmalta viennin tärkeimmistä kohdemaista.
  • Osallistuminen on maksutonta.
  • Ulkomaiselle tiedonkeruuverkostolle voi ehdottaa tiedonkeruun aiheita info@ki-ke.fi
  • Tiedonkerääjäagentit toimivat seuraavissa maissa: Saksa, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Italia, Iso-Britannia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Etelä-Korea, Japani.

Tule myös seuraamaan hankkeen tiedotusta LinkedInissä ja


Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) -valtakunnallinen tiedonvälityshanke

Aika: 30.6.2024 asti

Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin (KIKE) on valtakunnallinen tiedonvälityshanke 1.1.2022 – 30.6.2024, joka välittää elintarvikealan yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä, sekä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden yhdessä soveltaa tätä tietoa ilmastoviisaiden vientituotteiden tuotekehityksessä. Lisäksi hanke tarjoaa opastusta ympäristöystävällisten tuotteiden kansainväliseen markkinointiin. Toiminnallaan KIKE-hanke auttaa elintarviketeollisuutta saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lisätiedot: www.ki-ke.fi.

Toteuttaja: Fennopromo Oy yhdessä ruoka- ja ympäristöalan yhteistyöverkoston kanssa.

Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Lisätietoa: www.ki-ke.fi

Teksti: Simana Oy